Valiojoukko -blogi

Valiojoukon blogi käsittelee maailman parasta musiikkia, sen tekijöitä ja ilmiöitä musiikin ympärillä.

Valiojoukko maanantaista perjantaihin Radio Helsingin aamupäivässä yhdeksästä puoleen päivään. (Maanantaisin lisäaika kello kolmeentoista).

Morrisseyn laulu on kauheaa!

Monen mielestä viikon valiolevyn Years of refusal, tekijän Morrisseyn laulu on epämiellyttävää kiekumista.

”I know you and you can’t sing” . ”That’s alright, you should hear me play the piano”.  the Smithsin Morriseyn kuvitteellista sanailua kuningattaren kanssa   Queen is dead levyn nimiraidalla.

Musiikkiopettajani  mielestä Frank Sinatra ei ollut hyvä laulaja.

”Mikä hirveä ”tulkinta” tämä on?” kysyi eräs kuuntelija, eräänä aamupäivänä Scott Walkerin kohtalokkaasta, okei, hieman ylidramaattisesta tulkinnasta.

Onko tämä ”Rufus Wainwright” ?, oli erään kuuntelijan kommentti Antony Hegartyn persoonallisesta laulutavasta.

Persoona, sehän se , äänen kautta hahmottuu mieltymyksemme laulajien olemukseen. Makuja on monia ja makuasioista ei sovi kiistellä, mutta mikä sen herkullisempaa.

Suosikkilaulajiini kuuluvan Elvis Presleyn lataus oli aikoinaan niin käsittämätöntä monille, että huomio kiinnittyi herran lantioon: Elvis the Pelvis! Oikeaan osuivat, koko kroppa miehen laulaessa resonoi ja mitä alempaa voima lähtee, sitä rock’n rollimpaa se on.

Elvis on ikoni, jonka kuvaa myös Morrissey monesti lainaa, vaikkakin hänen selityksensä kaikenvoipasta kaihosta on hieman analysoivampaa miehen sanomisen täyttyessä oivaltavista  verbaaleista letkautuksista.

”Something is squeezing my skull”,on avausraidan nimi- onko vanne kiristänyt päätäsi, kysyi aikoinaan myös puolustusvoimain ”palikkatesti”.  Tästä on hyvä jatkaa.

3 Kommenttia »

A change is gonna come.

Tänään se on täällä, Barack Obama vannoo virkavalansa ja sitten hommiin, työtä piisaa. Asiaa juhlistettiin Washingtonissa jo sunnuntaina megakonsertilla ja hehkuteltiinkin oikein kunnolla. Barack on stara!

Bruce Springsteen, U2, Stevie Wonder, filmitähdet ja popstarat heittivät timanttisen keikan.

Esityksistä voi olla montaa mieltä mm. amerikkalaisen siirappimaisuuden äitelyystasosta, mutta biisit olivat makeita, ihan valiojoukkoa.

A Change Is Gonna Come, viikon valioartistin Sam Cooken elämää suurempi manifesti, Bob Marleyn One Love, Pete Seeger ja Bossin This Land Is Your Land ja U2:n Pride, kaikki kappaleita, jotka yksinkertaisella nerokkuudellaan kertovat enemmän kuin vaalikamppanjoiden älykkäät huippupalkatut ässät pystyvät koskaan kynäilemään.

Uskoa ja toivoa tähän maailmaan tarvitaan.

http://www.youtube.com/watch?v=Xg0wiOHc9tI

2 Kommenttia »

Vuoden 2008 paras levy on…

Huh huh, taas se aika vuodesta, että pitäisi muistaa mistä sitä on oikein digannut vuoden aikana.

Levyjä on tullut ja mennyt ja kollegiomme on ollut vähintäänkin innostuneina ”vuoden levystä” jo tammikuusta saakka. Merkittäväähän on, että sanoo diggaavansa jotain levyä ennen kuin muut ovat edes siitä kuulleet.

Toisaalta viisas varovaisuus on poikaa, mutta liiallinen jahkailu saattaa kostautua. Esimerkiksi, jos levyä on tehty noin viisitoista vuotta on ehkä hieman liian aikaista arvioida levyä aiemmin kuin vasta noin vuonna 2020. Siis Guns N’ Rosesin levy  ei voi olla vuoden 2008 paras.

Ja ne ikisuosikit: Oasis on tehnyt niin paljon hyviä biisejä, että niitä on mahdoton ylittää uudella levyllä. Smithsin tupla best of on kyllä täydellisyyttä hipova, mutta eihän kokoelmia lasketa.

Elvis, Johnny Cash, Roy Orbison ja Joe Strummer, manan mailla kaikki. Clashin live Shea-stadionilla on kyllä hieno levy, antaen kuvan yhtyeen lavaenergiasta parhaimmillaan. Ja Siekkarit livenä lavalla noin 20 vuotta sitten, silkkaa hurmiota!

Kraftwerkiltä ei tullut tänä vuonna levyä.

Äh, palaan asiaan hieman myöhemmin, kun olen saanut täydellisempää totuutta asiasta.

Radio Helsingin 20 vuoden parasta levyä vuodelta 2008 esittelyssä  joulukuun ajan valiojoukossa maanantaista perjantaihin klo 11.30 , yksi per päivä.

2 Kommenttia »

Saako artisti tehdä konserteissaan mitä lystää?!

Musadiggarin arki on pulmallista. Uusien levyjen ilmestyessä tutuilta artisteilta odottaa uudistumista ja kekseliäisyyttä, mutta keikkarintamalla kuitenkin toivoo heidän elävän mielummin menneissä kuin nykyisyydessä.

Todd Rundgrenin keikalla mielessäni heräsi taas kysymys: Saanko suuttua artistille, kun hän pitkän uransa aikana saapuu ensimmäistä kertaa Suomeen ja jättää suurimman osan vanhoista hiteistään soittamatta? Samaa kyselin itseltäni Rushin soittaessa Helsingissä noin vuoden päivät sitten ja aikanaan Ruisrockissa kun David Bowie soitti 90-luvun tuotoksiaan (Bowie ei tosin silloin ollut ensimmäistä kertaa Suomessa). Näin kaikki em. artistit ensimmäistä kertaa lavalla ja odotukseni olivat tietenkin korkealla. Lue lisää…!

11 Kommenttia »

Valiojoukko- avaruusajan airue

Vuonna 1983 tehtiin leffa, joka kertoo Yhdysvaltain ensimmäisistä astronauteista.

The Right Stuff, suomeksi Valiojoukko on kertomus 1950-luvulla parhaista lentäjistä kootuista joukosta, jonka tarkoituksena oli lentää jonain päivänä avaruudessa. Äänivallit murrettiin ja kuussa käveltiin, tietää historia kertoa, kiitos paljolti näiden rohkeiden miesten ansiosta.

Lue lisää…!

Kommentoi »